Survivor Story
PLB pelasti muukalaisen Mount Aspiringin kansallispuistossa
Lähtiessään rohkealle Atlantin ylitykselle norjalainen pariskunta Idun ja Astrid lähtivät miehistönsä mukana Las Palmas de Gran Canariasta rakkaan Scanmar 33:n kyytiin. He olivat kaukana kuvittelemasta heitä odottavasta myrskyisästä koettelemuksesta.
Kun aurinko laski kauniisti heidän matkansa neljäntenä päivänä, Idun ohjasi laivaa, liukuen myötätuuleen purjeet kiinnitettyinä ja edistyen tasaisesti. Hetkessä iski katastrofi. Kaikuva halkeama lävisti ilman, mikä sai Idunin sydämen hyppäämään. Masto, heidän vankka liittolaisensa, myöntyi käsittämättömään murtumaan huojuen epäuskon tuulessa. Kiireelliset, Idunin epätoivoiset huudot kutsuivat miehistön ohjaamoon, missä he näkivät murtuneen ja uhkaavan maston kamppailevan runkoa vasten aalloilla rikoskumppaneina.
Teräksisellä päättäväisyydellä he vapauttivat nopeasti sotkeutuvat linjat varmistaen esteettömän liikkeen kaaoksen keskellä. Epävarmuuden keskellä he aktivoivat luotettavan Ocean Signal EPIRB:nsä, eivätkä olleet varmoja siitä, kantoiko runko maston hyökkäyksen haavoja. Ahkerasti he käyttivät rautasahaa leikatakseen pois jäljellä olevat kiinnikkeet ja hyvästelivät kaatuneen maston, kun se katosi syvyyteen. Moottori käynnistettynä he lähtivät kohti tuttuja Kanarian rannikkoa.
Idun tarttui kättelemällä satelliittipuhelimeen, joka oli heidän elinehtonsa ulkomaailmaan. Norjan rannikkovartiosto oli jo hälyttänyt heidän hätäkontaktinsa, ja pian sen jälkeen Madridista soitettiin, tarvitsevatko he apua. Tarkastettuaan huolellisesti rungon sen eheyden varmistamiseksi, he välittivät viestinsä omavaraisuudestaan ja peruuttivat pelastusoperaation käynnistäneen hätämerkin.
Heidät valtasi helpotus, kun EPIRB osoitti arvonsa ja tarjosi heille varmuuden, jota he olivat epätoivoisesti etsineet. Idunin hätäyhteyshenkilö sai puhelun, joka toisti majakan onnistuneen lähetyksen. Soitto Madridin hätäkeskuksesta saapui Idunille tarjoten hänelle hetken lohdutusta muuten pelottavien olosuhteiden keskellä.
Idun pohtii tuskallista kokemustaan ja ilmaisi syvän kiitollisuutensa välttämättömästä SOS-laitteen investoinnista ennen kuin he lähtivät Atlantin odysseiaan. Vaikka he olivat onnekkaita, kun he eivät tarvinneet apua tässä tilanteessa, heidän valitettava kohtaamisensa korosti onnen tärkeää roolia vastoinkäymisissä.