Tulipalo, tulva ja laivan hylkääminen: Ensikäden kertomus

Mitä tapahtui?

Renton rannikkomatka Wellingtonista Aucklandiin, jonka aikana pysähdyimme satamissa ja nautimme Uuden-Seelannin ikonisimmista vesistä, sai dramaattisen käänteen 17. lokakuuta. Lähdimme Gisbornen venesatamasta kirkkaan auringonpaisteen alla, ja meri tyyntyi ja kirkastui lähestyessämme Taurangaa. Olosuhteet eivät olisi voineet olla ihanteellisemmat: ei aaltoja, heikko tuuli ja pohjoiseen kantavien moottoreiden tasainen hurina.

Kello 14.15, yllättäen, outo hälytysääni rikkoi matkan hiljaisen rytmin. Kaikkien katseet kiinnittyivät monitoiminäyttöihin, mutta virheilmoituksia ei tullut näkyviin. Kaikki näytti normaalilta, paitsi oikeanpuoleinen moottori, joka oli yhtäkkiä alkanut käydä nopeammin kuin vasemmanpuoleinen. Jokin oli ehdottomasti vialla.

Helpotimme kaasua toivoen saavamme aikaa vianmääritykseen. Hetkeä myöhemmin huomasimme veneen olevan alempana vedessä kuin sen olisi pitänyt, uimataso melkein kosketti pintaa. Mitä tahansa oli tapahtumassa, tilanne kärjistyi nopeasti.

Radioimme välittömästi rannikkovartiostolle PAN PAN -sanoman ja ilmoitimme heille tilanteesta. Kun yksi miehistöstä avasi konehuoneen luukun tutkiakseen tilannetta, ulos vyöryi aalto mustaa, pistävää savua. Koko osasto oli hiiltynyt ja pimentynyt, mikä oli selvä todiste siitä, että tulipalo oli syttynyt. Vaikutti siltä, ​​että automaattinen sammutusjärjestelmä oli jo purkautunut. Vielä hälyttävämpää oli, että merivettä virtasi sisään jostain. Konehuone oli tulvinut aina moottorilohkoihin asti.

Emme olleet varmoja, olivatko automaattiset pilssipumput pettäneet vai olivatko ne yksinkertaisesti ylikuormitettuja, joten miehistö tarttui käsikäyttöiseen pumppuun ja alkoi työskennellä vimmatusti. Mutta minuutti minuutilta vene vajosi yhä alemmas. Alkoi käydä selväksi, ettemme enää kyenneet hallitsemaan tätä tilannetta.

Hätäkutsu muutettiin Mayday-hälytykseksi. Laskeimme nopeasti pelastuslautan ja valmistelimme pelastuspussin. EPIRB ja PLB aktivoituivat, niiden valot vilkkuivat tasaisesti, pieni mutta voimakas rauhoittelu kaoottisessa hetkessä. Kun pujahdimme päähyttiin keräämään välttämättömiä tavaroita, tulvan laajuus kävi kiistattomaksi. Henkilökohtaiset tavarat kelluivat vapaasti, ajelehtivat ympäriinsä kuin roskat vuorovesilammikossa. Hytin perällä vesi oli jo polviin asti.

Tajutessamme, että alusta ei enää voinut pelastaa, teimme päätöksen, jota yksikään kippari ei halua tehdä. Noin kello 14.40 hylkäsimme laivan.

Viisauden sanat

Lähes uudessa veneessä, tyynessä tilanteessa, et odota tarvitsevasi turvavarusteitasi. Mutta jos hätätilanne yllättää, olet kiitollinen siitä, että sinulla oli parhaat varusteet ja osaat käyttää niitä.

Kiitos huomautus Ocean Signal -tiimille

12 meripeninkulmaa rannikolla kädessä pidettävät VHF-radiomme eivät kyenneet kommunikoimaan maan kanssa. Rekisteröidyttyämme laivan VHF-radioon ja noustuamme pelastuslautalle olimme kiitollisia siitä, että meillä oli AIS-radiopuhelin apuna pelastustehtävässämme.