Western Arthurs on eeppinen seitsem\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n vaellusreitti Tasmanian syrj\u00e4isell\u00e4 Lounais-Englannissa. Minulla oli hieman vapaata t\u00f6ist\u00e4 joulun ja uudenvuoden v\u00e4lill\u00e4, joten k\u00e4ytin tilaisuuden hyv\u00e4kseni ja kiertelin vuoriston. Toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voimakas etel\u00e4rintama iski kuitenkin vaeltaessani Alpha Moraine -harjanteella. Sade satoi vaakasuunnassa, ja min\u00e4 palelin ja kastuin. Kun vihdoin p\u00e4\u00e4sin leiriin, huomasin, ett\u00e4 puhelimenikin oli kastunut, vaikka minulla oli Gortex-sadetakki. Seuraavana aamuna sadepilvet tiivistyiv\u00e4t, joten p\u00e4\u00e4tin k\u00e4\u00e4nty\u00e4 takaisin sen sijaan, ett\u00e4 olisin ottanut riskin jatkaa kierrosta. Puhelimeni oli ajanottoni, h\u00e4t\u00e4yhteystietoni ja kamerani. N\u00e4m\u00e4 kolme asiaa olivat ensiarvoisen t\u00e4rkeit\u00e4 nautinnollisen ja turvallisen vaelluksen kannalta. <\/p>\n
Palatessani alas harjanteelta t\u00f6rm\u00e4sin vaeltajien leirint\u00e4alueelle, joka piiloutui kiven taakse. Siell\u00e4 lojui l\u00e4pim\u00e4rk\u00e4 makuupussi ja vaatteita. Vaeltajalla oli telttana pressu, jota ei ollut edes pystytetty. Huusin, mutta kukaan ei vastannut. P\u00e4\u00e4tin jatkaa, koska sade tihutti edelleen kaatamalla. <\/p>\n
Muutaman metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 radalla makasi miehen ruumis kasvot alasp\u00e4in, k\u00e4det ojennettuina. H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 ja paljaat jalkansa olivat valkoiset, eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut juurikaan vaatteita yll\u00e4\u00e4n. K\u00e4\u00e4ntelin h\u00e4nen j\u00e4ykistynytt\u00e4 ruumistaan \u200b\u200bja tunnustelin pulssia, syd\u00e4menly\u00f6nti\u00e4, mit\u00e4 tahansa, mik\u00e4 saisi minut vakuuttuneeksi siit\u00e4, ettei h\u00e4n ollut kuollut. Huusin h\u00e4nelle ja kumarruin h\u00e4nen punoittavien ja veristen kasvojensa l\u00e4helle tarkistaakseni, hengitt\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n tai reagoiko h\u00e4n. Ei mit\u00e4\u00e4n. Ottaen huomioon h\u00e4nen vaatteidensa puutteen ja m\u00e4r\u00e4t varusteet, oletin, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli hypotermia, h\u00e4n oli h\u00e4mmentynyt ja kaatunut ja ly\u00f6nyt itsens\u00e4 tajuttomaksi. <\/p>\n
L\u00f6ydetty\u00e4ni tuon raukan miehen tunsin velvollisuudekseni saada h\u00e4net kotiin. Otin esiin PLB-laitteeni ja etsin litte\u00e4n kiven, johon sen pystytt\u00e4\u00e4. Tuntui ironiselta, etten k\u00e4ytt\u00e4nyt t\u00e4t\u00e4 laitetta ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa omaksi selviytymisekseni, vaan toiselle retkeilij\u00e4lle, joka ei ottanut aloitetta tarpeeksi ajoissa. <\/p>\n
Sill\u00e4 v\u00e4lin minun piti vain odottaa. L\u00f6ysin tuulelta ja sateelta suojaisen paikan ja keitin kalaa keittoa varten. En ollut varma, kuinka kauan pelastusryhm\u00e4n saapuminen kest\u00e4isi, joten halusin asettua aloilleni ja pysy\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4. Ajattelin, ett\u00e4 voisin joutua odottamaan koko p\u00e4iv\u00e4n, joten pystytin telttani ja makuupussini. <\/p>\n
Puolitoista tuntia my\u00f6hemmin, juuri kun pilvet h\u00e4lveniv\u00e4t, kuulin helikopterin lapojen iskun. Golgata oli melkein t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Kirkkaan keltainen ja punainen helikopteri leijui ilmassa yksi jalusta pystyss\u00e4 kallion yll\u00e4, kun kaksi miest\u00e4 laskeutui alas reppuineen. Oli h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 katsella, kuinka taitavasti lent\u00e4j\u00e4 piti helikopterin l\u00e4hes paikallaan. Sitten helikopteri lensi alas laaksoon odottamaan. <\/p>\n
Miehet esitteliv\u00e4t itsens\u00e4 ensihoitajiksi ja alkoivat kuulustella minua miehest\u00e4 ja tilanteesta, jossa l\u00f6ysin h\u00e4net. He sanoivat vastaanottaneensa signaalin PLB:lt\u00e4ni puolitoista tuntia sitten kello 11.30. Henkil\u00f6kunta otti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti yhteytt\u00e4 ”l\u00e4himp\u00e4\u00e4n omaiseeni” eli vaimooni. Olin j\u00e4rkyttynyt. Ajattelisiko h\u00e4n, ett\u00e4 olin pulassa? Pyysin heit\u00e4 nopeasti ottamaan yhteytt\u00e4 h\u00e4neen ja kertomaan h\u00e4nelle, ett\u00e4 olen kunnossa. He sanoivat v\u00e4litt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 tiedot eteenp\u00e4in. He sanoivat, ett\u00e4 on normaalia kysy\u00e4 l\u00e4himm\u00e4lt\u00e4 omaiselta henkil\u00f6n vaellusaikeista, vaellusvarusteista ja kokemuksista. Tunsin oloni rauhalliseksi. <\/p>\n
Ensihoitajat tekiv\u00e4t my\u00f6s etsinn\u00e4t vainajan leirint\u00e4alueella etsien vihjeit\u00e4. Koska h\u00e4n kuitenkin kuoli yksin, he tarvitsivat poliisin ja kuolinsyyntutkijan neuvoja. Toivoin saavani kyydin takaisin autolleni, mutta he eiv\u00e4t osanneet ennustaa l\u00e4ht\u00f6aikaa. Koska olin kiitollinen siit\u00e4, etten ollut menossa kotiin ruumiss\u00e4kiss\u00e4, p\u00e4\u00e4tin tehd\u00e4 viiden tunnin matkan takaisin parkkipaikalle ja sitten kotiin. <\/p>\n
P\u00e4\u00e4sin vihdoin kotiin keskiy\u00f6ll\u00e4, j\u00e4lleen poliisikuulustelun j\u00e4lkeen. Mutta ainakin olin elossa ja iloinen, ett\u00e4 pystyin auttamaan jotakuta toista, koska minulla oli luotettava henkil\u00f6kohtainen avustaja. Kiitos Ocean Signal. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vaellukseni toisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saapui raju etel\u00e4inen rintama, joka kasteli minut ja varusteet l\u00e4pim\u00e4riksi. Laskeutuessani harjannetta alas kaatosateessa t\u00f6rm\u00e4sin ep\u00e4j\u00e4rjestyksess\u00e4 olevaan leirint\u00e4alueeseen \u2013 m\u00e4r\u00e4t vaatteet, romahtanut pressu ja sitten, vain muutaman metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, miehen ruumis makasi kasvot alasp\u00e4in polulla. <\/p>\n","protected":false},"author":6957,"featured_media":33969,"template":"","survivor-stories-category":[662],"survivor-stories-cause":[1158],"survivor-stories-event":[1152],"survivor-stories-rescue":[1127],"survivor-stories-terrain":[1153],"class_list":["post-35663","survivor-stories","type-survivor-stories","status-publish","has-post-thumbnail","hentry","survivor-stories-category-patikointi","survivor-stories-cause-aika","survivor-stories-event-vaikea-maasto","survivor-stories-rescue-ambulanssin-kuljettajat","survivor-stories-terrain-tundra-fi"],"acf":[],"yoast_head":"\n